sunnuntai 11. elokuuta 2019

Vierailu veturitallissa




Käytiin perjantaina 9.8. tutustumassa Salon taidemuseoon. Kerta oli mulle ensimmäinen, koska Salo on jo paikkakuntana mulle täysin usvaa ja sumua. Veturitallissa oli Stefan Bremerin retrospektiivi näyttely joka muuten päättyy 8. Syyskuuta, kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa! Meitä ei myöskään varoitettu reissusta joten kuvat joita on alla esitetty on valitettavan huono laatuisia. Siinä on yksi syy lisää mennä katsomaan otokset omin silmin.


    1. Kuva Flamencotanssija ja viuhka. Sarjasta Duva/Divan Carmen, 2012                 
2. Kuva Poliisi, DuvTeatterin sarjasta Duva/Divan Carmen 2012                             
3. Kuva La Diva laulaa, sarjasta Duva/Divan Carmen 2012
4. Kuva Escamillo nauraa, Sarjasta Duva/Divan Carmen 2012
5. Kuva Falmencotanssija ja keltaiset kukat, Sarjasta Duva/divan Carmen 2012
Saimme tehtävän eritellä kolme kuvaa joista yhden haluaisin näyttää läheisilleni. En osannut valita näistä suosikkiani joten näyttäisin koko Duva/Divan Carmen sarjan.

Näyttelyssä oli tosi paljon katseltavaa ja kaikki entiset veturitallit olikin vallattuna Bremerin otoksilla. Tarjontaa oli monenlaista, mutta pääosin kuvat keskittyivät kuitenkin henkilökuviin. Kokonaisuudessaan tunteita eniten herättävä oli mielestäni "Helsinki by night" sarja koska kuvista välittyi vahvoja tunteita, etenkin siksi, että kuvissa esiintyi useimmiten nuorisoa.

 Oskarin syntymä, Diptyykki, Sarjasta Lihaa ja Verta 2002Tehtävään kuului valita myös yksi kuva joka yllätti. Valitsin Oskarin syntymän siksi, että kuva on erittäin voimakas ja tunteita herättävä. Lapsi on vielä karstapäinen ja verinen ja mahdollisesti viettää ensimmäistä kertaansa äitinsä syleilyssä. Kuvasta välittyy mielestäni rauhallisuus ja helpotus, lapsella on kasvoillaan hyvin levollinen ja turvallinen ilme. Otos saa myös uuden ulottuvuuden siksi, että se on toteutettu diptyykkinä. Kuvan tunnelmaan vaikuttaa myös utuisuus ja värien voimakkuus. 
Myönnettäköön myös, että Stefan Bremer ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Näyttely sai kuitenkin mut vakuuttumaan, että aijon jatkossakin käydä hänen näyttelyissään. Erityisen vaikutuksen minuun teki kuvien voimakkuus ja tarinat niiden taustalla.

Laukkaava hevonen, sarjasta Gravitaatiolinko, 2017
Tämän kuvan valitsin kuvaamaan itseäni. En halunnut valita henkilökuvaa, koska kuvassa esiintyy aito oikea ihminen jostain päin maailmaa. Tämä Laukkaava hevonen Muistuttaa minua hitaasta räjähdyksestä ja impulsiivisuudesta. Näen kuvassa myös jatkuvaa etenemistä hitaasti mutta varmasti ja värit voisivat kuvata omaa sielunmaisemaani. Siksi olen Laukkaava hevonen.

Museo kierrokseen meillä oli varattuna tunti, ja siitä johtuen emme ehtineet kuulla kovinkaan monesta teoksesta taustoja, mutta niistä mistä ehdimme oli todella mielenkiintoisia tarinoita kuvien taustalla. Teokset olivat rohkeita ja se mikä oli hienointa; Niitä oli oikeasti otettu ympäri maailmaa. Oma maailmani avartui tästä näyttelystä, suosittelen vahvasti!

http://www.salontaidemuseo.fi/
http://www.100finnishphotographers.fi/stefan-bremer/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti